Tupakkapöydän kunnostus

Sain kunnostettavaksi 1930- tai 1940-luvulta olevan pienen tupakka-/ kahvipöydän.
Kuvahakuetsinnässä löysin vastaavanlaisia pikku pöytiä Alvar Aallon sekä Ilmari Tapiovaaran suunnittelemina Artekille ja Keravan puusepille 1930- ja 1940-luvuilla.
Tästä pöydästä ei löytynyt merkintää suunnittelijasta tai tekijästä. 

Tämänkaltaisia pöytiä käytettiin sohvapöytinä, toimistojen odotustiloissa, herrain tupakkapöytinä, kahvipöytinä ja arjen apupöytinä. Nyt kunnostettava pöytä on toiminut kaikissa näissä tehtävissä, mutta viimeiset vuodet se on odottanut kunnostusta ulkovarastossa. Pintaan oli tullut joitakin naarmuja ja se oli kulunut, mutta muutoin pöytä oli rakenteeltaan hyvässä kunnossa. Aikanaan petsattu ja lakattu pinta oli entisessä asussaan, tosin pöydänjalkoja oli jossain vaiheessa maalattu tai petsattu mustalla. Yleisvaikutelma oli reissussa rähjääntynyt ja suttuinen.

Aloitin irroittamalla pöydän alatason. Jätin pienet metalliset kannattimet kiinni jalkoihin.   Sivelin tasoille Uulan maalinpoistoainetta ja annoin vaikuttaa muutaman tunnin. Irtoavan lakkatöhnän kaapiminen oli työlästä ja sotkuista. Paikoin musta maali/petsi sotki jo alta esiinpyrkivän puhtaamman pinnan. Luultavasti tämän pöydän pinta puhdistuisi helpommalla siklaamalla ja skrapaamalla kuivaa pintaa. Näin tein jalkojen kohdalla ja työ eteni paremmin. 

Seuraavaksi hioin kaikki pinnat epäkeskohiomakoneella alkaen 120 karkeudesta ja viimeistellen Abranetin hiomaverkolla 240. Poistin hiontapölyt ja ihailin esille tullutta täydellisen ehjää ja puhdasta pintaa. Pöydän päällimmäinen levy on rakennettu neljästä osasta ja jaokkeet tulivat  upeasti näkyviin.

Vastaavanlaisia pöytiä näkee nykyisin myös maalattuina, mutta alunperin ne ovat pääasiallisesti olleet petsattuja ja/tai lakattuja. Halusin kunnioittaa vanhaa, mutta toteuttaa pintakäsittelyn itsesekoitetulla öljylasuurilla.

Resepti ja oikea sävy tähän pöytään syntyi seuraavista ainesosista:

tärpättiä
vernissaa
sikkatiivia (kuivikeaine)

ruskeaa umbraa
luonnon terraa
vihreää umbraa

Hain ruskeaa sävyä, joka kääntyisi hieman kylmän puolelle, sillä pöytä tulisi tilaan, jossa on ennestään paljon lämpöisiä ja punertavia puun sävyjä.
Öljylasuurin sively oli palkitsevaa ja meditatiivista; joka siveltimenvedolla pöydän pinnan puunsyyt korostuivat ja oikea sävy herätti huonekalun eloon. Kiirettä ei tarvinnut pitää, sillä lasuuri kuivuu hitaasti, jolloin työstöaikaa oli riittävästi.
Jätin työn kuivumaan useiksi päiviksi. Taisi kulua toista viikkoa, ennen kuin kävin pöydän kaikki pinnat läpi 000-teräsvillalla jonka jälkeen vahasin pinnat kahteen kertaan. Pöytä tulisi paikkaan, jossa sitä käytettäisiin ahkerasti aputasona, kahvipöytänä, teemukin laskupaikkana, kukkapöytänä ja työpöytänäkin, joten pinnan tulisi sietää käyttöä. 

Olen iloinen lopputuloksesta. Tämä projekti oli hyvä esimerkki siitä, miten pintakäsittely voi muuttaa huonekalun olemuksen, herättää sen eloon ja kohottaa sen jälleen sille kuuluvaan arvoonsa.